Viestin otsikko

   How i met your motherissa sarjan päähenkilöt etsivät toistensa kaksoisolentoja. Mä en mitenkään varsinaisesti etsi mun ystävien kaksoisolentoja, mutta välillä tuntuu, että ne silti vaan jotenkin eksyy mun luo.

   Tänäänkin törmäsin yhteen kaksoisolentoon jälleen ihan sattumalta. Olin kävelyllä ja päätin mennä kotiin oikoreittä. Oireitin varrella on parkkipaikka, minkä läpi pitää oikaista. Siinä parkkiksella oli pysähtyneenä ihan tavallinen, jonkun firman pakettiauto, minkä kuski seisoskeli siinä pakunsa vieressä. Kattelin jo kauempaa, että pakettiauton kuljettaja näyttää ihan mun yhdeltä ystävältä ja kun olin kohdalla niin olin jo varma siitä, että se on yks mun frendi. Sanoin sille sit tietty, että "Moi" ja piti jatkaakin vielä, että "Outoo nähdä sua näillä suunnilla", mutta jo sanan outoo -kohdalla tajusin, että eihän se mikään mun tuttu olekkaan, vaan joku täysin tuntematon tyyppi. Hämmennyin sit niin paljon, että multa jäi lause kesken. Sanoin siis vaan pelkästään, että "outoo. :-D

   Voi kunpa se ei olis kuullut mun sanovan yhtään mitään, mutta se kuuli ja kysyi vastas, että "Mikä on outoo?" Ja todellakin ainut mitä keksin oli, että: "Toi sun pakettiauto" XD "

   Jos olisin osannut tässä hämmentävässä tilanteessa toimia edes jotenkin fiksusti, niin olisin varmaan voinut oikeesti vaan vastata sille jotenkin järkevästi, kuten "Ei mikään, sori, luulin sua yhdeksi toiseksi"  mutta ei: "Outo toi sun pakettiauto" oli ilmeisesti parasta mihin pystyin.

kuvat www.pixabay.com

Tänään olen

 Tänään olen

...Lopettanut laihdutuksen ja aloittanut sen uudestaan muutaman tunnin päästä. :-D On ehkä oikeasti vähän harhaanjohtavaa puhua laihdutuksesta, kun tavoitteena on oikeasti vähentää herkkujen syömistä ja ehkä sit pikku bonarina laihtua muutama kilo siinä sivussa. Pidän tän herkkujen vähentämis -yrityksen takia ruokapäiväkirjaa, jonka kirjoittamiseen aina välillä kyllästyn. (Siitä tää "laihdutuksen lopetus") Ruokapäiväkirjastahan näkee muuten tosi näppärästi ruokailunsa kokonaisuutena, ja aina viikon välein tsekkaankin kuluneen viikon syömiset ja laitan pieniä parannusehdotuksia ylös, kuten "Aamulla voisi syödä enemmän" tai "Muista välipala". Syömiseen tuntuu vaikuttavan tosi moni muukin asia kuin se, että onko oikeasti nälkä ja ruokapäiväkirjan pitämisen rinnalla onkin oppinut kiinnittämään huomiota siihen, että nukkuu tarpeeksi, muistaa relata ja harrastaa liikuntaa..

Suklaat, keksit, karkit, leivonnaiset.. kaikki käy! :-D

...Suunnitellut joulua jälleen kerran. Todennäköisesti hajaannutaan taas viettämään joulua ympäriinsä, eikä kotona mitään erikoisia ohjelmaa tarvi ruveta järjestään. Keskitytään siis olennaiseen, eli rentoutumiseen ja syömiseen :-D  Aatonaattonahan joulunvietto jo perinteisesti (Aika uus perinne btw, ollut voimassa ehkä pari vuotta.. :-D) alkaa kun sisko (toivottavasti) tänäkin vuonna tulee meille paisteleen sinkkukinkkua, juomaan glögiä ja leffaileen.

...Käynyt pitkällä lenkillä. En seuraa säätiedotteita ja kun aamu näytti niin kirkkaalta, lähdin lenkkeileen tavallista pidemmälle. Paluumatkalla sit joku sadepilvi lipui kohdalle ja loppumatkan satoi vettä.

...Vastustanut kiusausta järjestää suursiivous. Nyt kun koira on meillä, en enää aio imuroida kun tyyliin jouluna ja juhannuksena. (Koska hiekkaa, roskaa, koirankarvoja ja kuraa on jokatapauksessa joka paikassa, niin päänsä vaivaaminen siivouksella on ajanhukkaa ) Ehkä joskus sit imuroin myös niiden välillä jos on ihan pakko.

...Miettinyt, että pitäisikö perustaa toinen blogi tän blogin rinnalle, johon keräisin noita ruokaohjeita, ettei tää blogi ihan kokonaan täyttyis sit niistä. Laitan ruokaa melkein jokapäivä ja tykkään kokeilla uusia reseptejä. Kirjoitan hyvät ohjeet vihkoon ylös, mutta mun mielestä on ollut hauska jakaa ne myös täällä blogissa. Jos niistä olis iloa vielä jollekin muulle myös. :-) 

Kaikki postauksen kuvat täältä.

Porkkanalaatikko

   Porkkanalaatikon ohjeen pistän jakoon ihan siitä ilosta, että ohje on niin hyvä. Halusin kokeilla porkkanalaatikon tekemistä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ohje on helppo, eikä  aktiivinen valmistuaika ole pitkä (Noi porkkanat kuorii ja paloittelee todella nopeasti, eikä laatikon sekoittaminenkaan kauaa kestä) Aion ohjeen helppoudesta huolimatta tehdä laatikot hyvissä ajoin ennen joulua pakastimeen, että voi sit jouluna maksimoida rennon levyttämisen määrän ja minimoida kaiken stressin ja kiireen :-D

Porkkanalaatikko

2kg porkkanoita

4dl riisiä (kuivamitta)

2dl kermaa

3 munaa

suolaa, mausteita

2rkl siirappia

(Itse laitoin n. 2tl suolaa, 1/2tl valkopippuria ja

2 hyppysellistä muskottia)

korppujauhoja

1. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan

2. Kuori ja paloittele porkkanat.

Laita porkkananpalat kattilaan, peitä vedellä 

ja keitä pehmeiksi n. 15-20 minuuttia. 

3. Kaada kypsistä porkkanoista vesi pois.

Soseuta porkkanat ja lisää siirappi sekä mausteet. 

4. Kaada sekä riisi, että porkkanasose voideltuun uunivuokaan. 

5. Riko kananmunat porkkana-riisiseoksen päälle 

ja sekoita hyvin niin, että munien rakenne rikkoutuu.

6. Lisää kerma vuokaan. Sekoita. 

7. Tasoita laatikon pinta ja ripottele sille ohuelti korppujauhoja.

8. Voit painella vielä lusikanreunalla koloja laatikon pinnalle koristeeksi.

(Noihin koloihin voi sitten laittaa voi tai margariininokareet :-) )

9.Paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. 

Bolognesekastike soijarouheesta ja siirappitorttu-ohjeet

   Söin bolognesekastiketta ensimmäisen kerran joskus ulkomaanmatkalla lapsena. Päästiin aika monta kertaa lapsina reissuun sisarusten kanssa, enkä enää pysty muistaan, että millä niistä reissuista olisin tätä soosia syönyt. Anyway, muistaakseni sen loman jälkeen bolognesekastike jäi meidän lapsuudenperheen arkiruokavalikoimaan, ja tulee tätä tehtyä edelleen omassakin kodissa aika usein. Iskä tekee tän kastikkeen ehdottomasti parhaiten, mutta ei tää meidän soijarouhe versiokaan mitään huonoa ole :-) 

   Niille, jotka ei soijarouheesta ole paljon kokkaillut, niin vinkiksi, että mausteita kannattaa käyttää melko reippaasti. Soijarouhe ei meinaan kyllä itsessään ole mitenkään kovin kummoisen makuista. Väittäisin, että kunnolla maustettuna ja tarpeeksi kuivaksi asti pannulla paistettuna, sitä tuskin silti edes erottaa jauhelihasta :-D Tosiaan, ensimmäinen vinkkini on siis se, että mausta soijarouhe hyvin ja toinen niksi on se, että turvottamisen jälkeen soijarouhe kannattaa paistaa kunnolla kuivaksi.  Jos tuntuu, että soija alkaa tarttua pannuun kiinni jo ennenkuin neste on haihtunut , niin  lisää sitten vain rasvaa pannulle ja jatkaa paistamista. Sellainen vetinen soijarouhe ei meinaan oo oikein mistään kotoisin.

Bolognesekastike soijarouheesta

2dl tummaa soijarouhetta

4 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

1/2dl öljyä

1 iso sipuli tai 2-3 pientä

2-3 valkosipulinkynttä

2prk tomaattimurskaa (purkillisessa n.390-400g)

2 rkl ketsuppia 

Mausteita oman maun mukaan.

(Itse laitoin n.1/2tl mustapippuria, 

1rkl soijakastiketta

1/2tl valkopippuria ja 4tl pizzamaustetta)

1. Mittaa soijarouhe pannulle. Lisää päälle vesi, öljy ja kasvisliemikuutiot.

Anna turvota n.10-15min. 

2. Kuori, sekä hienonna sipulit. Lisää sipulit  pannulle.

3. Paista sipuli-soijarouhe seosta pannulla, 

kunnes neste on kokonaan imeytynyt tai

haihtunut pannulta.  

4. Mausta.

5. Lisää tomaattimurskat ja ketsuppi. Kiehauta kastike

ja  hauduta sitä vielä miedolla lämmöllä n.10 min. 

6. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. 

Tarjoa kastike esim. pastan ja juustoraasteen kanssa.

   

   Toinen ruokaohje tässä postauksessa on siirappitorttu. Siinä mielessä uusi tuttavuus, etten ollut tätä koskaan aikaisemmin tehnyt. Keksin tehdäkin tätä torttua vain siitä ilosta, että oon HP fani, ja Harry Potter pistelee tätä torttusta meneen useammassakin ko. kirjasarjan teoksessa :-D Ohjekin löytyi Potter fanien foorumilta ja onkin suoraan kopioitu sieltä. Google-haulla en enää löydä siihen keskusteluun mistä ohje on, mutta kaikki kunnia sen keksijälle. Ainut mitä lähtisin muuttamaan olisi täytteen määrä. Ensi kerralla teen sen puolitoistakertaisena :-D Mutta tää oli oikeesti to-del-la herkullista, etenkin vielä hieman lämpimänä vaniljajäätelön kera.

  

   

Siirappitorttu

Pohja:

125g voita tai margariinia

3,5dl vehnäjauhoja

2rkl sokeria

tilkka vettä tarvittaessa

Täyte:

2,5dl tummaa siirappia (300g)

4 munaa

3rkl sitruunamehua

1rkl korppujauhoja

1. Mittaa pohjan aineet kulhoon. 

Nypi sokeri-jauho-margariini seos taikinaksi.

2. Muotoile taikinasta pallo. 

(Tässä vaiheessa, jos taikina on kovin kuivaa ja murenevaa,

voit lisätä siihen tilkan vettä tarvittaessa. )

3. Kääri taikinapallo tiukasti kelmuun ja laita 

kelmutettu taikina jääkaappiin noin tunniksi.

4. Sekoita täytteen aineet keskenään kulhossa. 

Kannattaa käyttää vispilää apuna, että munien rakenne rikkoutuu

kunnolla, ettei sitten kypsään täytteeseen jää munakasmaisia kohtia :-D 

5. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

6. Kaada täyte piirakkapohjan päälle 

ja kypsennä torttua 200-asteisen uunin keskitasolla n.15-25 min, 

kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat 

saaneet vähän väriä. 

8. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Pöndellä asumisen toinen hyvä puoli

   Vaihteeksi vähän toisenlaistakin blogipostausta ruokaohjeiden sijaan. Tässä on nyt jotain sekalaisia luontokuvia, mitä on nyt tullut otettua lenkkeillessä. Pöndellä asumisen toinen hyvä puoli on muuten se, että metsään pääsee tyyliin kun astuu ovesta pihalle. (Ensimmäinen hyvä puoli maalla asumisessa on mainittu ensimmäisessä postauksessa..)

   Viime viikolla oli pari tosi kaunista päivää, kun aurinko paistoi ja lämmintä taisi olla jopa +20 astetta. Valitettavasti toisena tällaisista päivistä olin valinnut asukseni tämän 

                                                                               ↓      

   Ja koska asun alaosaksi oli valikoituneet tyylittömät kalsarit aka leggisit, niin vähän tuli kuuma sit ulkoillessa kun en voinut riisua tota neuletakkia niiden legginsien takia.. :-D

Oon varmaan viimeksi viime keväänä lenkkeilyt noilla suunnilla ja maisema oli jonkinverran muuttunut siitä, mitä se oli viimeksi nähdessä. Metsätien varteen oltiin kaivettu tollainen "joki" ja metsää oli myös harvennettu aika tavalla. Olis muuten kiva tietää, mitä varten tollasia jokia ylipäätään mennään kaiveleen tonne pöpelikköön, mitä se hyödyttää?

Paluumatkalla näin leppäkertun.

   Noiden aurinkoisten päivien jälkeen, ilma muuttuikin sitten kosteaksi ja sumuiseksi. Tuolla sumussa kun kävi kävelemässä, niin hiuksetkin kastuivat, vaikka ei edes satanut vettä.

   Tuli käytyä myös myöhempään illalla kävelyllä, kun aurinko oli jo laskenut. Oli pimeää ja tosi sumuista ja ilmasta tuli sitten ihan mieleen ylä-asteella nähty kauhuelokuva "The mist" . Sit kun aloin miettiä sitä kauhuelokuvaa, niin en uskaltanutkaan enää kävellä kun ympyrää tuossa valaistulla alueella kylän "keskustassa". Onneksi sisko oli puhelimen päässä taas kerran ja tsemppas mua.
 

Oli tosiaan niin sumuista, ettei edes tien toiselta puolelta nähnyt kunnolla toiselle. 

   Nyt keli onkin jatkunut perinteisen syksyisenä ja sateisena. Toivon vähän, että alkaisi tuulla enemmän niin pääsisin pian haravoimaan :-D Mun veli aina pilkkaa mua mun haravoimis-harrastuksesta, mutta antaa sen naureskella.