Epäonnistunut vegaani

   Oon joissain määrin vaikutteille altis ihminen. Parina viime vuonna on toi veganismi ollut pinnalla ja vegaaninen ruokavalio on noussut muoti-ilmiöksi. Ja onhan vegaaninen ruokavalio on eläin-, ja luontoystävällinen. Sitä noudattamalla voitaisiin pelastaa sekä eläimet, että maapallo ihmisineen, ainakin teoriassa. Tai vähintään hidastaa tuhoa? 
 
   Tietysti lähdin itsekin buumiin mukaan. Luin netistä tositosi paljon eläintuotannon epäkohdista ja mietin moraalista oikeuttani syödä lihaa, että onko minulla oikeastaan sellainen?

   Jossain vegaanisessa julkaisussa sanottiin, että kukaan, joka on oikeasti eläinrakas ihminen, ei voisi syödä lihaa. Mutta myönnettäköön, että vaikka pidän eläimistä, niin ei mulla sen takia ole koskaan ollut ongelmaa lihansyönnin suhteen. Voin ihan hyvin syödä lihaa, vaikka mulla onkin ollut monia rakkaita lemmikkieläimiä lapsuudesta asti. Toisaalta oon myös sitä mieltä, että meidän lihaa syövien on turha nillittää siitä, että kiinassa syödään koiria. Eihän se meidän kulttuuriin kuulu, mutta loppujen lopuksi "eläin kuin eläin".

   Kuitenkin yritin monenmonta kertaa ryhtyä vegeksi. Siis oikeasti jaksoin noudattaa tiukkaa vegaaniruokavaliota muutaman kuukauden parhaimmillani ja sen jälkeen aloin lipsua. Alkaen siitä, että söin kyläreissulla tarjottua mustikkapiirakkaa, päättyen siihen, että napostelin kebapia aamupalaksi. Röyh. Sit aina vähän aikaa söin lihaa, ja kohta aloitin vegaaniruokavalion uudestaan. Ja tää toistui useamman kerran varmaan vuoden päivät. Jostain syystä en vaan pystynyt olemaan pelkästään kasvisruualla, vaikkei siinä mitään moitittavaa ollutkaan. Ihan hyvää ruokaa, mutta kokoajan kaipasin lihaa.

   Vegaanisesta ruokavaliosta jäi monta hyvääkin asiaa mieleen mutta vegaaniuus ei siltikään vaan ollut ihan mun juttu, ja alla pikkulista sit niistä syistä, että miksi? no koska..

KYLÄILEMINEN  oli mun mielestä huomattavasti tylsempää kun noudatti vegaanista ruokavaliota. Missään ei uskaltanut mitään tarjoilua maistaa, ellei sitten kehdannut kysellä joka ruuasta erikseen, että onko siinä kananmunaa tai maitoa tai väriaineita tai hunajaa tai.. Ja se taas oli mun mielestä jotenkin tosi noloa olla tarkistelemassa jatkuvasti ruuan ainesosaluetteloa. Se ei olisi ollut noloa allergian tai jonkun "oikean" syyn vuoksi, mutta aatteeseen perustuvan ruokavalion takia sellainen tenttiminen tuntui vaan epäkohteliaalta. En oikeastaan tiedä edes miksi. Tuntui vaan siltä kuin olisi jotenkin hankala tyyppi jolle ei sit vaan kelpaa mikään :-D

MASUVAIVAT Mun vatsa on ollut tositosi pitkään aika ongelmallinen jo muutenkin, eikä vegaaninen ruokavalio missään nimessä auttanut asiaan. Perusvegaanisafka aiheutti ihan hirveää kipua ja turvotusta. Vegaaniseen fodmapiinkin tutustuin, mutta sen noudattaminen oli vaikeaa. Apua siitä kyllä oli, myönnettäköön.

HANKALUUS Vegaaninen ruokavalio ei varmasti ole hankala sitten, kun sen noudattamiseen tottuu ja oppii muistamaan ulkoa mitkä valmisruuat tai esim. kastikkeet sopivat vegaanille. Itselleni tuli muten ihan yllätyksenä se, että miten monessa valmisruuassa on kananmunaa tai maitojauhetta. Tuoteselosteiden lukeminen tarkasti oli tylsää ja vaati usein etukäteisselvittelyä jo ennen kauppareissua.

HB, KYNNET  Mulla on koko aikuis-iän matala hemoglobiini ja se oli entistä matalempi kun söin vegaanisesti. Rautaa saa tietysti purkista, mutta ainakin mulla se imeytyy huonosti. Lisäksi mun kynnetkin oli avan järkyttävän huonossa kunnossa vegaanikokeilujen aikana. Ne liuskottui ja oli ihan täynnä sellaisia valkoisia pilkkuja. Oon ihan satavarma, että kärsin jostain ravinto-ainepuutoksesta, vaikka mielestäni koostin ruokavalion ihan oikein.

Lopuksi

   Mun mielestä on oikeasti hienoa, että joku pystyy/jaksaa/viitsi noudataa vegaanista ruokavaliota😊
   Itse "ryhdyin vegaaniksi" todennäköisesti vaan sen takia, että oli muodissa ja koska on kiva niinsanotusti "olla jotain". Siit tietätteks kun voi kertoa että "on vegaani"? Ehkäpä juuri siksi, että kokeilin vegaanista ruokavaliota niin pinnallisista syistä, aiheutti sen, että koin ruokavalion noudattamisen niin vaikeaksi? Oikealle vegaanille vegaanius on varmaan senluokan sydämenasia, ettei pienet hankaluudet paljon hetkauta. Arvostan.


-O.M.A

pssssst. KAIKKI postauksen kuvat on sit pixabaysta ;)

Turhan lätinän blogi

   Kun perustettiin tää blogi siskon kanssa ja kerroin siitä porukoille, niin äiti kysyi, että mistä se blogi kertoo. Vastasin, että siitä tulee vaan sellainen turhan lätinän blogi. Ja siihen kategoriaan tääkin postaus menee ihan heittämällä. Edellisen kerran olenkin kirjoittanut viimeksi noin viikko sitten maanantaina ja tää postaus onkin lähinnä viime viikon tapahtumista kertoilua, vaikkei mitään merkittävää oo ees sinänsä tapahtunut. Viime maanantaina ei tapahtunut sit sitäkään vähää, joten tiputin sen pois :-D

TIISTAI
Maanantaista en kirjoittanut, koska mitään ei tapahtunut, mutta eipä kyllä tiistainakaan tapahtunut mitään.. Vai kiinnostaako se, että käytiin ruokakaupassa ja ostin sieltä tollaista uutuus-kahvia? Oon tummapaahtoisten kahvien ystävä ja oli ihan hauska sit maistaa tuotakin. Ihan hyvää se oli, mutta taidan silti diggailla enemmän siitä basic-tummapaahtoisesta sumpista. 

                                                     

KESKIVIIKKO
Viime keskiviikkona oli aurinkoinen päivä. Se aurinko siinä ihanasti paistellessaan muistutti mua siitä, että en ole tosiaan vaivautunut pesemään ikkunoita vielä kertaakaan sinä aikana kun oon täällä asunut. Tartuin sit toimeen vihdosta viimein ja kätevänä tätinä pesin ikkunoiden ulkopuolen ulkoota käsin ja samalla tulikin putsattua noi ikkunalaudat ja ikkunankarmit. Oli hyvä valinta pestä ulkopuolelta noi ikkunoiden ulkolasit, koska noissa ikkunanpielissä oli ihan muutamasata lukkia poikineen ja ne olis kaikki ollut sisällä jos olisin pitänyt ikkunaa auki sitä pestessäni. Niitä muutenkin oikein ropisi niskaan kun pesi ikkunoiden ylä-osia.. hyhhhyh :-D

TORSTAI

Torstaina vierailtiin mummolassa. 

Mummola on ollut meille aina kuin toinen koti ja siellä on kyllä aina kiva käydä kyläilemässä. 

PERJANTAI
Viime perjantaina värjäsin hiukset. Jännitti etukäteen, että alkaako kaduttaa heti värjäämisen jälkeen, mutta ei alkanut. Joidenkin mielestä kaikille sopii kaikista parhaiten oma hiusvärinsä, mutta mulle tää punainen hiusväri tuntuu paljon "omemmalta" kuin oikeasti oma värini vaalea. 

VIIKONLOPPU

Viikonloppuna en tehnyt mitään kummempia. Katselin Suomen Huutokauppakeisarin vanhoja jaksoja ruudusta. Aloin seuraamaan sarjaa telkusta vasta tällä kaudella, mutta onneksi vanhemmat kaudet löytyi netistä. Mun kaveri väitti kyllä, että katselen sitä sarjaa vaan sen Markun takia, mutta en ainakaan myönnä mitään.

Sit leivoin sämppäreitä sunnuntaina, kun mun piti pistää toiseen blogiini niiden ohje,
mutta unohdin kuvata valmiit sämpylät, enkä sit laittanu sitä ohjettakaan, kun ei ollut ees valmiista sämpylöistä kuvaa. Siks ne on raakoja tässäkin kuvassa. :-D

TÄNÄÄN

Tänään on myös leiponut, tein mun lempisarjan innoittamana rähmiksiä. Kutsuin sit itseni porukoille kahville vielä illalla. Oli kiva viedä lämpimäisiä.

-O.M.A

Uusiutuva luonnonvara?

   Ai mikä mua vaivaa? No sellainen toistuvaisluontoinen harhaluulo, joka koskee mun osaamista kotiparturina. Eikä se haittais edes, jos se jäis sille tasolle, että vaan kuvittelen osavaani hiustenleikkuun salat, mutta kun kerta toisessa jälkeen yllätän itseni keittiöfiskarsit kädessä vessan peilin eestä, niin alan jo kärsiä tästä paranoiasta. (Tai ainakin mun ulkonäkö kärsii)

   Tää mun pikku kotiparturi-harrastus tais alkaa jo kun olin lapsi ja leikittiin kaverin kanssa kampaajaa. Saksiittiin toistemme ihanat pitkät hiukset niin menestyksekkäästi, että kummankin hiukset leikattiin seuraavana päivänä lyhyeksi. (Pinski olit muuten sit mukana tässä leikissä, mutta en muista pitiks sun hiukset kans kyniä sen jälkeen?) Sit unohdinkin parturileikit vuosikausiksi, kunnes ylä-asteikäisenä aloitin uudelleen. Silloin tulikin saksittua hiuksiin jos jonkinlaista kampausta sivusiilistä irokeesiin. Olin hiusten suhteen ihan huoleton, enkä paljon välittänyt muiden mielipiteistä. No problem mulle, olipahan muilla ihmeteltävää. Nykyään fiilis onkin vähän eri. Edelleen siis leikkaan hiukset useimmiten itse, mutta aika paljon hillitymmin kun teini-ikäisenä. Kerran leikkasin radikaalisti polkkatukan, mut muuten oon pitäytynyt kaksihaaraisten satunaisessa napsimisessa.

   Paitsi tänään mä sain idean, että mikä piristäis mun nuutunutta lookia. No söpö sivuotsis tietty :-D Hipsin sit taas kerran saksien kanssa mun kotikaampaamoon (aka. kylppäriin) ja tartuin reippaasti työhön. (Konkareitahan tässä jo ollaan nääs.. :-D ) Sit aloin vaan napsia otsatukasta pituutta pois.. sit vähän vinoon vielä.. JA TADAA mun Willy Wonka -lookki on valmis :-D

Muakin naurattais :-D

  Koska  kaikesta huolimatta yritän katsoa asioissa niiden valoistakin puolta, niin ainakaan mun ei tarvi leikata otsahiuksia hyvin pitkään aikaan, kun hyvin pitkään aikaan ei tuu myöskään mitään leikattavaa olemaan tossa harjaksessa :-D  Toinen hyvä puoli on se, että halloween asun keksiminen ei enää tuota päänvaivaa, vaan pukeudun suklaatehtailija Wonkaksi.


-O.M.A

Lauantai

  Tää lauantaipäivä alkoi niin, etten millään olis jaksanut nousta sängystä. Onneks oon yleensä kaukaa viisas ja lataan aamukaffet keittimeen jo valmiiksi. Motivoi kummasti nouseen ylös, kun tietää, että tuore kahvi on vaan napinpainalluksen päässä.

Tält mä näytän ennen kahvii :-D Aika fresh

   No mitäs muuta? Päivä on mennyt kotihommia tehdessä ja jouluruokia suunnitellessa. Se suunnittelu tuottikin paljon päänvaivaa, koska oli niin monta asiaa mitkä piti ottaa huomioon. 

Luulen kumminkin onnistuuneeni meille sopivan menun kokoamisessa, joka tulis vieläpä kohtuuhintaiseksikin. Yhteensä hintaa koko joulun ruuille tuli 65-75€, vähän riippuen siitä, mitä löytyy kotoa jo valmiiksi. Lisäksi vielä jaoin jouluostoslistan kahdeksi erilliseksi ostoslistakseen, joista ensimmäisessä on kuivat aineet ja pakasteet, siis kaikki minkä voi ostaa etukäteen. Toisessa listassa on sitten loput ruokatarvikkeet, mitkä kannattaa ostaa vasta päivä tai kaksi ennen h-hetkeä.

Kahden ostoslistan tekemisestä oli mun mielestä oikeasti hyötyä siksi, että budjetti tasaantuu useammalle viikolle, kun ei tarvi kerralla rykäistä seitsemääkymppiä ruokaostoksiin. Lisäks ei tarvi päivää paria ennen joulua sukkuloida täpötäydessä prismassa pitkän ostoslistan kanssa, kun puolet tarvikkeista on jo hankittu etukäteen. 

 -O.M.A

Typerä nainen, ei siivoaminen mitään auta

   Tänään tein aamusta mun offical christmas planin, eli kokosin kaikki mun joulusuunnitelmat yhteen sellaseks kokonaisuudeks joka sisältää esim. lahjalistan, ostoslistan, ja listan kaikesta muusta mitä pitää ennen joulua tehdä. Sitä mun suunnitelmaa kootessa mietin myös, että aionko tehdä tänävuonna jonkinlaista joulusiivousta. Edellisinä vuosinahan oon aloittanut joulusiivouksen jo viikko ennen joulua ja se viikko on aina mennytkin kloriittihuuruissa kaikenmaailman pintoja jynssäten (sis. lattialistat ja wc kaakeleiden välit) ja minkä takia? Että taas kohta on jossain nurkassa pölyä ja koirankarvoja. Eli täysin turhaan.

      

"On parempi, jos on vähän pölyä huonekaluilla, kunhan ei ole pölyä sielussa!”

   Sehän on fakta, että tässä maailmassa -tai etenkään omassa huushollissa, ei siivoaminen lopu ikinä kesken. Aina on jossain jotain siivottavaa. Sen takia päätinkin reilu viikko sitten lopettaa mokoman turhan hössöttämisen ja opetella sietämään epäjärjestystä. 

"Opi hutiloimaan joskus kun niin on tarvis! Tärkeintä kodissa ovat sen ihmiset.”

   Ja jo nyt musta tuntuu, että päätös vähentää siivoamista on ollut helposti yks vuoden parhasta päätöksistä. Vitsit kui paljon on jäänyt aikaa tehdä kaikkea muuta, kun ei kokoajan murehdi sitä, että ruokapöytä on pyyhkimättä tai wc-lavuaarissa hammastahnaa. Hiski Piskisenkin kanssa lenkkeily on paljon hauskempaa, kun ei piittaa sitä, että koiran tassuista tulee sisälle kuraa. Koska siellä on sitä jo. Mitä väliä siis?

   En mä siivousta ihan oikeasti kokonaan oo lopettanut, mutta palaan lapsuudesta opittuun siivouspäivään. Sen sijaan, että siivoilen joka päivä jonkinverran, siivoan vain kerran viikossa lauantaisin. Siis jos ei oo parempaa tekemistä 😉

-O.M.A

Kaikki tekstin kuvat pixabaysta ja kuvien alla olevat lainaukset Maiju Gebhardilta.

Mä luulin sitä pahkasiaks, mut se olikin poika

   Aamulla olin ihan ihmeissäni kun ulkona näytti kirkkaalta, eikä satanutkaan taas vettä. Ja kun ilma oli kerrankin hyvä, niin pitihän siitä lähteä nauttimaan ulos. Reippailin Hiski Piskisen kanssa pidemmän lenkin kuin moneen päivään. Koissuhan on jo aika vanha, eikä sisällä enää jaksa paljon tehdä muuta kun nukkua, mutta ulkoilemaan se lähtee aina mielellään.

   Soitin lenkillä siskollekin ja oli kiva vaihtaa taas kuulumisia. Soitankin sille jokapäivä ja usein vielä useammankin kerran.  Mulla ei asu täällä melkein ketään ystäviä joten on kiva kun on lenkilläkin seuraa, ainakin puhelimen päässä kun ei muuten.

   Sain tänään mun kaverilta lahjaksi yhen leffan (kiitos ♥) ja viikonloppuna onkin toivottavasti elokuva-ilta tiedossa. Viikonloppuna pitäis myös tsekata näkyykö docventures yle areenasta, tänään illalla olis mielenkiintoinen jakso, mitä en kuitenkaan ehdi katsoa.

   Ehtoolla katsoin myös Croodit-elokuvan ja se oli ihan huippuhauska! Nykyään tehdään kyl tosi hyviä animaatioita. Tossakin leffassa käsiteltiin kaiken hauskan lisäksi myös vakavempia aiheita.  Pinskin kanssa annetaan aina "seiskatähtiä" elokuville mitä ollaan katsottu ja antaisin crooditille neljä tähteä 🌟🌟🌟🌟.

   Syksyn pimeys on taas jo vähän käynyt voimille ja joulusta onkin tullut haaveiltu joka päivä. Joidenkin mielestä tällainen hössötys joulusta jo lokakuussa on ärsyttävää, mutta mulle se tuo ainakin tosi paljon iloa arkeen. 

-O.M.A

J.k   Yritin muuten eilen lisätä meidän blogia blogilistalle ja sinne bloginsa saamiseksi oli ehtona, että "Blogin on oltava sisällöltään järkevä". Mitä luulette, meneeköhän tää läpi?

   

Väsynyt arki

   On se jännä, kuinka aikuisena väsyttää vaan kokoajan. Väsyttää tyylii kun herää aamulla ja sit uudestaan päivällä ja iltapäiväväsymys on jo ihan omaa luokkaansa. Lapsena tai nuorena mua ei varmasti väsyttänyt ikinä samanlailla. Olin lapsena suorastaan aamuvirkku ja koko päivän täynnä virtaa.

   No, anyways mun on (väsymyksestä huolimatta) pitänyt monena päivänä käydä ottamassa syksyisiä kuvia metsässä, mutta suunnitelma on jatkuvasti kariutunut siihen, että kokoajan sataa, tai on just satanut ja sen takia ihan märkää. Toissapäivänä oli kuitenkin yksi aurinkoinen aamupäivä, jolloin ehdin napsia pari syksyistä kuvaa ennenkuin alkoi taas sade...

     Tuona samana päivänä muuten sisko tuli käymän meillä pitkästä aikaa. Se alan ammattilaisena auttoi mua tekeen mun ruokablogiin taustakuvan ja muutenkin teki jotain temppuja tälle koneelle, kuten puhdisti tän kaikenmaailman troijalaisista. Sit datailun jälkeen oli hyvä tehdäkin jo jotain muuta ja askarreltiin tollaiset robopuvut..

    Pistettiin sit robopuvut päälle ja napsittiin parit kuvat. Lähetin kaverillekin kuvan meistä robottipuvuissa ja se viä vastas, että "Hyvältä näyttää 😊", mutta musta tuntuu siltä, että se vaan yritti olla kohtelias. XD

-O.M.A

Mikro& Makro Näsinpuisto

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

keinuu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet

-Kirsi Kunnas

Olin tässä eräänä päivänä kaverini kanssa menossa tanssitunnille, ja odotellessa alettiin pelaan niinkin hyvää peliä kun pokemon go. 

Kuljettiin näsinpuistoon tarkotuksena käydä sieltä etsimässä pokemoneja, mutta huomatessani pokestopin jonka nimi oli Tiitiäinen kengässä, ei mun pelistä tullutkaan enään mitään. Lähdin nimittäin etsiin tiitiäistä kengässä ja pienen hakemisen jälkeen se löytyi, samoin myös paljon muuta jännittävää. 

"Näsinkalliolle on piilotettu Kirsi Kunnaksenlastenrunoista tuttuja haituloita. Pronssiveistoksia on kahdeksan kappaletta, ja ne kaikki ovat erilaisia. Pronssiveistokset on tehnyt kuvanveistäjä Olli Larjo"

Minä siin bongailin näitä "Haituloita" ihan innoissani, mutta enhän mä kerennyt löytään kuin neljä, ennenkuin tuli kiire tanssiin.
 Koitin googlen avulla löytää näistä enemmän tietoa, mutta pitäisi varmaan lukea kyseiset runot, jotta ne osaisi yhdistää näihin rapiat 10cm korkeisiin patsaisiin.

Suosittelen silti kaikille Tampereella kulkeville tutustumista Näsinpuistoon, koska siellä on näiden lisäksi vaikka mitä.

Esimerkiksi alla kuvattuna oleva jännittävä puu. Kyseisellä risulla on hieno tarina, mutta ei se vielä kovin vaikuttava mun mielestä ollut.

Tässä tää puu.

^ Puistosta löytyy lisäksi tämä suuri Höyrylaiva Kurun muistomerkki.

Mielenkiintoista patsaassa on, että sen nainen on selin Näsijärvelle ja Siilinkarille, mihin laiva upposi.

Puistosta on myös hyvät näköalat Särkänniemen huvipuistoon.

^ Tässä kuvassa pitäis/ piti näkyä Siilinkarin majakka. Jos se nyt ees oli se :D

^ Näsilinna/ Milavidan palatsi. Siellä muuten kummittelee.

Jos jotakuta kiinnostaa niin alla linkki mistä voi lukee lisää puistosta. :---)

http://matkailu-opas.com/nasinpuisto-tampere.html

Löysin myös jänniä lehtiä. Ne tosin ei ollu puistossa vaan toisella puolen tamperetta mut tunginpa ne silti tänne :D

- Piski