maanantai 19. helmikuuta 2018

Pälkäneen rauniokirkolla

Heikunhei!

   Poikettiin siskon kanssa tänään töiden jälkeen Pälkäneen rauniokirkolla. Rauniokirkon oikea virallinen nimi on Pyhän Mikaelin kirkko, vaikka yleensä siitä puhutaankin (ainakin Pälkäneellä ja lähipitäjissä) vain rauniokirkkona. Olin vähän etuoikeutettu vierailijakin siinä mielessä, että sisko tietää matkailu-alan ammattilaisena paikasta hyvinkin paljon ja sain näin ollen yksityisen opastetun kierroksen rauniokirkkoon. 😉

Pyhän Mikaelin kirkon historiasta..

   Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu ja suunniteltu todennäköisesti vuosien 1495-1505 välissä. Suomi kuului tuohon aikaan osaksi Ruotsia, joka taas kuului lännen kirkkoon, jonka vuoksi rauniokirkkokin on aluperin ollut katolinen kirkko. Noin viisikymmentä vuotta kirkon rakentamisen jälkeen Suomi koki uskonpuhdistuksen, jonka seurauksena kirkko muuttui luterilaiseksi. Luterilaisuuden myötä kirkon sisäosia uusittiin. Kirkkoon rakennettiin esimerkiksi penkit sekä saarnastuoli, ja pyhimysten kuvat poistettiin. 

    Kirkko on rakennettu pehmeälle hiekkamaalle ja kirkko alkoi vajota 1700-luvun puolivälissä. Vajoamisen vuoksi kirkon perustukset pettivät ja kirkon seinät alkoivat halkeilla. Kirkko joutui huonoon kuntoon ja vuonna 1780todettiin, että kirkkoa on mahdoton korjata entisen veroiseksi. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa ja sen valmistuttua vuonna 1839 Pyhän Mikaelin kirkko hylättiin ja jätettiin rapistumaan.

    Vasta vuonna 1920 rauniokirkossa pidettiin uudestaan kirkollisia tilaisuuksia ja kirkkoa onkin sen jälkeen alettu kunnostaa ja pitämään kunnossa. Vuonna 2002 perustettiin Vanhankirkon Suojeluyhdistys, jonka päätavoitteena on estää kirkon rappeutuminen. Suojeluyhdistyksen toimintaa voi tukea liittymällä suojeluyhdistykseen ja ostamalla Rauniokirkon tuotteita (esim. suklaata), jota myydään ainakin taukopaikka Aapiskukossa. 

                              
Kirkkoalueen portti

                                               
Kirkon julkisivu ja sisäänkäynti

      
Tästä käydään sisään..

Oli hyvä, että oli henkilökohtainen museo-opas mukana, koska muuten olisi varmasti
jäänyt huomaamatta tämäkin yksityiskohta kirkon sisäänkäynnillä: koiran tassun
jälki tiilessä siis. 

Näkymä sisäänkäynniltä kirkon toiseen päähän. 
Kirkon seinät olivat ennen kalkittu valkoisiksi, ja voisin kuvitella,
että kirkossa on ollut ennen myös pieniruutuiset (ehkä jopa värilliset?) ikkunat.

Tässä kirkon sisäänkäynti sisältäpäin kuvattuna.

Kirkon penkkejä. Seinustalla oleva ovi johtaa asehuoneeseen, 
johon on siis ennen vanhaan jätetty aseet kirkkoon tullessa. 

Parvelle johtavat portaat. 

 Kirkon pihassa oli kirkon historiasta kertovat taulut. 
Lisäksi kirkon pihamaalta löytyy myös Daniel Medelplanin muistomerkki. 
Medelplan tunnetaan Suomalaisen aapisen tekijänä. Aapisen viimeisiltä sivuilta muuten löytyy kuva myös "aapiskukosta", joka esiintyi myös esimerkiksi Pälkäneen entisessä vaakunassa. 
(Entinen vaakuna poistui käytöstä kuntaliitosten myötä)



 Kirkon pihamaata

    Oli kyllä mukavaa vierailla rauniokirkolla. Mielenkiintoista pohtia, että kuinka paljon onkaan ihmisten elämä on ehtinyt muuttua niiden yli viidensadan vuoden aikana kun Rauniokirkko on ollut olemassa! Historiallisilla paikoilla vieraillessa pääsee jotenkin todella kosketuksiin historian ja entisajan ihmisten kanssa. Samalla paikalla kun tänään käveltiin siskon kanssa, on voinut silloin viitisensataa vuotta aikaisemmin kävellä kaksi muuta siskosta. Mitähän sen ajan ihmiset ovat miettineet tullessaan kirkkoon? Entäs mitä on tehty ennen kirkkoon lähtemistä ja mitkä askareet vielä odottavat kirkosta palatessa?

   Kiitos vielä tuhannesti Isosiskolleni mielenkiintoisesta museokierroksesta 💖




Lähteet:
Isosiskoni tiedot SEKÄ

-O.M.A