perjantai 15. maaliskuuta 2019

51-70

   Hellou! Tavaran vähennyshaasteessa on edetty jo "voiton puolelle" ja projekti etenee tällä hetkellä hitaasti, mutta varmasti kohti kodin vähempää tavaramäärää.

51. Kirja Mulla on huono tapa ostella kirjoja kirppiksiltä.. Pitäis paremmin hyödyntää kirjastoa! 
52. Alushousut 
53. Toppi 
54. Pieni muovikori
55. Muovisalkku En enää edes muista mikä tää on! Muovisalkku??!
56. Kaksi lautasta
57. Usb johto ja laturi (rikkinäiset) Säästetty varmaan varalaturiksi, mutta mitä ihmettä tekee varalaturilla, joka ei edes toimi? 
58. Purkillinen nastoja
59. Helmiä
60. Kori
61. Kaksi kaukosäädintä Joihin meillä ei ole enää edes laitteita mitä niillä säätää.
62. Seinäkello
63. Mokkula Rikki
64. T-paita
65. Rintsikat
66. Huppari
67. Farkut
68. Hiustenkuivaaja
69. Kampa
70. Suoristusrauta

   Sellaista tällä kertaa! Enää kolmekymmentä tavaraa vajaa tääkin haaste. Muutamia täysin turhia tavaroita en vaan oo raaskinyt heittää mäkelään, vaikken niillä mitään teekkään. Kuten muovinen kitch-bambi, kissataulu ja maatuska. Näistä täysin turhistakin tavaroista vois tekaista ihan oman postauksensa jossain vaiheessa jos aikaa ja motivaatiota riittää. Ja haasteen lopuksi niitä kuvia.


maanantai 18. helmikuuta 2019

28-50

   Olen nyt päässyt puoliväliin sadan tavaran haasteessa. Tässä kohtaa haaste alkaa oikeastikin jo tuntua haasteelliselta, koska enemmistö turhista esineistä on jo hävitetty. Nyt esineistä eroon pääsemisen sijaan alkaa vasta niistä luopuminen.

28.toppi 
29. ämpäri Ei tehdä ämpärillä oikeastaan mitään. Marjatkin on kivempi kerätä partaäijä-purkkeihin.
30. rintaliivit Väärää kokoa.
31. kastelukannu Kastelen kukat yleensä mukilla. 
32. tiskihanskat 
33. räsymatto 
34. kehys 
35. dvd-levy  
36. kelloradion käyttöohje Osaan ajastaa kelloradion, ja se riittää sen käytöstä..
37. pino turhia papereita
38. patjansuoja 
39. eripari tyynyliinoja
40. kaksi pussilakanasettiä Periaatteessa pussilakanat on AINA tarpeen, mutta pienen karsinnan jälkeen meille jäi silti käyttöön kolmet lakanat, ja ne riittävät. 
41. pari pikkupyyhettä
43. toppi
44. verhot
45. wc matto Kivannäköinen, mutta aina rytyssä veskin lattialla. Tai kissanhiekassa, tai nostettuna sivuun suihkun ajaksi. Suurimman osan ajasta siis jossain muualla kuin paikallaan lattialla. 
46. vanha puhelimenraato Olisin ottanut takaisin käyttöön, mutta akku ja laturi puuttuivat. 
47. hajuvesi Vanha ja pahanhajuinen. 
48. koristekranssi
49.kehys Mistä näitä kehyksiä oikein tulee??
50. johto

   Vielä olisi haasteen toinen puolikas jäljellä, ja kun tulee valmista, niin otan meidän kaapeista ja huoneista kuvat ja laitan ne tänne. Ihan mukavasti tullut lisää tilaa kotiin ja siivoaminenkin on jo hieman hellittänyt, kun tavaroita ei ole niin paljoa. 

tiistai 12. helmikuuta 2019

Sadan tavaran haaste, esineet 1-27

   Toissa vuonna kyllästyin kodin jokapäiväiseen siivoamiseen. Päätin palauttaa lapsuudesta opitun hyvän mallin, eli siivouspäivän takaisin käytäntöön ja kuvittelin tämän vapauttavan aikaa sellaiselta jokapäiväiseltä "siivoilulta". Ajatus oli kyllä hyvä, mutta käytännössä sain silti järjestellä tavaroita joka ilta takaisin oikeille paikoilleen. Sen takia aloitin tänä vuonna tavaroiden vähennys projektin: Kaikki mitä en tarvitse, tai minkä säilyttäminen ei muuten vaan tunnu tärkeältä saisi mennä.

   Jo ensimmäisellä karsintakierroksella lähti paljon ylimääräistä tavaraa kiertoon: olohuoneesta lähti vitriinikaappi sisältöineen. Kaappi lähti uusille omistajille ja kaapin sisältö kokonaisuudessaan kierrätykseen. Olkkari on nyt paljon siistimmän näköinen kun vitriinikaapin päälle ei kerry outoja tavara kasoja.

    Toisen karsintakierroksen aloitin eilen illalla "sata tavaraa" -haasteen muodossa. Tästä sadan tavaran haasteesta liikkuu ainakin kaksi eri versiota: Ensimmäisessä kotoa vähennetään esinettä ja toisessa omat tavarat karsitaan niin, että vain sata tavaraa jää jäljelle. Lähdin mukaan ensimmäiseen, eli sadan tavaran vähentämiseen. Aloitin haasteen virallisen toteutuksen eilen illasta ja nyt koossa on noin yksi neljäsosa sadasta.


Tässäpä sitten lista siitä, mitä kaikkea on tähän mennessä saatu poistoon..

1. Yrttivoide, jonka piti auttaa lihassärkyihin. Ei auttanut, roskiin meni.
2. Muumi koristetaulut, jotka on ihan kivat, mutta ei löytäneet meiltä paikkaansa. Palautuksessa porukoille.
3.Pyyhe
4. Muutama taulu, menossa paluupostina myöskin porukoille.
5. Pari rikkinäisiä verhoja
6. Päiväpeitto, porukoille myös mistä tulikin.
7. Kahvinkeitin, menossa pikkuveikalle. Meille jäi myös toinen kahvinkeitin, jonka ajattelin vielä säästää jos kyllästynkin murukahviin..
8. Kasa sekalaisia sähköjohtoja
9. Palaute postilaatikko
10. Pino animalian esitteitä
11. Tarjotintaulu, pakko myöntää, että tästä luopuminen hieman kirpaisi, mutta ei sillekään ollut enää paikkaa seinällä. 
12. Laatikollinen eripari mukeja ja lautasia
13. Liedensuojat, hutiosto kirpulta. 
14. Penaali
15.Pipo
16. Hiusharja, ylimääräisenä ja hiuksia ja pölyä täynnä roskiin..
17. Sakset, tarpeelliset sinänsä, mutta laatikoita penkoessa löysin meiltä ainakin viidet eri sakset eri tarkoituksiin.
18. Leipäpussinsulkijoita, otin joskus kun ilmaseks sai enkä kertaakaan käyttänyt.
19. Kansia mitkä ei kuulu mihinkään
20. Kaksi jääpalamuottia
21. 2 pussillista kerttislusikoita
22. Vati
23. Muovikuusi (rikki)
24. Pari kenkiä
25. Vanhoja sähkölaitteita (rikki)
26. Kylpyamme
27. Muovikassillinen eriparisukkia


   Jatkan listan päivitystä, kun projekti etenee.


keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Tre piskin silmin



Tampereella on monia hienoja paikkoja. Toukokuu oli mukavan lämmin ja silloin kelpasi olla ulkona, joten tässä postauksessa siis kuvia paikoista missä tuli käytyä + vähän nippelitietoa + muutamat muut kuvailut.




Ensimmäiset kuvat ovat vaan näyttämässä että tampereellakin on hienot auringon nousut ja ihanan rauhallista, jos on liikkeellä aamu 6 ja 7 maissa :--D

Tampere heräilee






.. Sitten niihin hienoihin paikkoihin:



Kaupinojan ranta:















"Kaupinojan sauna sijaitsee kauniin Näsijärven rannalla UKK-Instituutin tuntumassa. Paikalla on sijainnut sauna jo vuodesta 1977, mutta se on kokenut monta muodonmuutosta, kasvanut ja komistunut. Viimeksi sauna on remontoitu perusteellisesti vuonna 2010." 
-visittampere

Tuolta löytyy siis tosiaan suosittu sauna, uimaranta ja hienot kalliot joissa voi sitten istuskella ottamassa aurinkoa.  Sieltä saa myös vuokrattua ainakin kajakkia ja sup-lautoja. Talvisin se on suositun luistelureitin tukikohtana ja siellä on myöskin avantouintia.





..




Haiharan kartanolla


" Kartanon historia alkaa vuodesta 1872, kun entinen tarkk’ampujapataljoonan kapteeni Anshelm Grahn (1825–1895) osti Haiharan kylästä Keskinen-nimisen maatilan ja muutti sinne perheineen asumaan. "

..

1963 sen hetkiset omistajat lahjoittivat kartanon päärakennuksen seitsemän hehtaarin maa-alueineen Tampereen kaupungille. He pidättivät kuitenkin rakennusten hallintaoikeuden itsellään. Haiharan kartanon entisille maille alettiin 1960-alussa rakentaa Kaukajärven lähiötä.
Gunvor Ekroos perusti kartanon tiloihin vuonna 1966 nukkemuseon ja vuonna 1972 pukumuseon. Vuonna 1982 Gunvor Ekroosin omaisuus siirtyi Haiharan museosäätiölle. Nukke- ja pukumuseo siirtyi vuonna 1992 pois Haiharan kartanosta aluksi Hatanpään kartanoon. Nykyään Haiharan kartanossa toimii Haiharan taidekeskus

^ Wikipedia


 Kartanolla on myöskin kesäisin jos jonkinmoista ohjelmaa.

Haiharan kartanon ja Kaukajärven välisessä puistikossa tarinan mukaan myös kummitteleen Sininen neito.

Itsehän emme moista nähneet, kävimme katsomassa taidenäyttelyt ja kahvittelemassa. Suosittelen!





..


Hikivuoren vallotusta




Hikivuori on kalliomuodostuma, jonka pohjoinen kallioseinämä
kohoaa 45 m ympäristöään korkeammalle.
Seinämä on sekä geologinen että metsälain mukainen
kohde ja sammaliltaan arvokas alue. Jyrkänteeltä
avautuvat näkymät Kaukajärvelle ja sen yli pohjoiseen.

Hikivuori  on muinainen vuorijonon pääte. Hikivuori saattaa
olla ns. kansanjohdos Hiisivuoresta; rinnakkaisnimenä
esiintyy myös Haiharanvuori. Vuoren rinteellä on sijainnut
Annalan lähde. 

^ tampere.fi

 Se on 126,8 metriä korkea vuori. Usein hiki-alkuiset paikannimet juontavat juurensa myös viljelyspaikkoihin.
Seppäsen mukaan on mahdollista, että Hikivuori on kansankielinen versio hiisivuoresta, hiidenmäestä. Hiisi taas viittaisi pyhään paikkaan.

^ hervannansanomat.fi



Itse pidän hikivuoresta ja koko hikivuoren puistosta siksi, että maalta kun olen, niin arvostan luontoa.  Vuorelle kapuaminen kävi kuntoilusta :-D 

 Päältä oli hienot näkymät ja melkoisen jyrkkää polkua alaspäin kavutessa pääsi myös näkemään kunnolla vuoren hienot kallioseinämät, 
vuoren jyrkkyyden ja näkyi siellä olevan luoliakin.






..


Ravintola Ranta

Tää nyt ei oo varsinainen nähtävyys, mutta paikka jota myös suosittelen :-D 

Tällä käytiin kaverien kanssa nauttimassa lämpöisestä ilmasta ja testaamassa paikan Spritz ja sangria kannut :D

Mielestäni täällä on yksi tampereen parhaimpia terasseja, koska se on hyvällä paikalla koskikeskuksen sivussa ja näkymät järvelle ja laukontorille. 

Ravintolasta saa myös ruokaa ja ainakin viikonloppuisin siellä on usein dj.


Aperol Spritz - kannu

sangriaa




Ja loppuun vielä muutama muu otos:



Kauppakeskus Duo:ssa oli legoja. 


..

Työpäivän jälkeen bussipysäkillä






 .. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Toivottavasti kesäkuukin tästä vähän lämpiää niin viitsii taas mennä ulos retkeilemään.

- Piski



torstai 12. huhtikuuta 2018

Kevättä

Pitkän ajan jälkeen palailen taas bloginkin pariin uusimpien kuulumisten kera :D

Vihdoinkin alkaa näyttää keväältä! Pidempää valoisaa aikaa on jo riittänytkin jo maaliskuusta, mutta vihdoinkin on saatu vähän lämpöä! Pimeä aika, kylmyys ja talvi muutenkin on tuntunut tänävuonna ihan poikkeuksellisen pitkältä ajalta. Tänävuonna kevääseen ei kuulu "pihan laitto" (Niinkuin ei muuten edellisinäkään vuosina paitsi haravointi), mutta parvekkeen siivous ja kevätsiivous noin yleensä on mulla mielessä.

Selleri soikoon blogiinkin tein pienen kevätsiivouksen poistamalla kaikki julkaisut. Ai miksi? Koska haluan miettiä ja rajata blogin sisältöä ehkä selvemmin kasvisruokaan taas. Tietysti olisin voinut poistaa vaan liharuokien ohjeet, mutta kokonaan uusi alku tuntui paremmalta.

Käytiin muuten risteilyllä Viking Linen Amorellalla (: Otettiin aamulähtö (klo 8.45) ja kotoa lähdettiin ajelemaan jo viiden jälkeen aamulla. Heräsin itse jo neljältä, koska haluan juoda kahvit rauhassa aina ennen lähtemistä yhtään minnekkään. Joten siis: vähän viiden jälkeen startattiin pihasta ja poikettiinkin heti tankille. Muuten ajettiin matka melkeinpä yhtä mittaa (pysähdyttiin kerran matkalle) ja sataman parkkipaikalla oltiin 7.45, eli mielestäni juuri sopivasti hyvissä ajoin. Laivalle ei ollut ruuhkaa, lähtöselvitys sujui joutuisasti ja laivaan päästiin jo 8.20. Vietiin tavarat hyttiin ja päästiin sen jälkeen suoraan buffet aamiaiselle ja istumaan vielä ikkunapöytään niin saatiin samalla kun syötiin niin seurata laivan lähtemistä satamasta. Aamupala maistui ja valikoima oli hyvä.

Aamupalan jälkeen koko päivä sujui leppoisasti lähinnä leikkihuoneessa päivystäen, välillä poiketen tax freehen tai kahville. Laivalla ei ollut paljoa matkustajia niin lastenkin oli kiva leikkiä, kun leikkihuoneessa oli väljää suurimman osan matkasta.

Illallisbuffet oli vasta kello 20.30(Suomen aikaa 21.30), ja siitä jäi valitettavasti vähän tylsä fiilis. Kattaus oli niin myöhään (jos on herännyt neljältä aamulla niin puoli yhdeksän tuntuu jo paljolta..) ja alkoi olla niin väsynyt olo ettei jotenkin jaksanut enää edes syödä ja pienimmäinen meistä nukahti pöytään. Valikoima oli ihan ok ja ruoka oli tosi hyvää, mutta silti muistelin, että linellä on ennen ollut parempaa ruokaa ja esimerkiksi lastenpöytä mitä ei ollut nyt ollenkaan. Jatkossa jos tehdään vastaavanlainen reissu niin jätetään varmaan buffet väliin ja syödään jossain laivan muussa ravintolassa.

Aamulla heräsin paljon ennen muita (koska kahvi) ja hipsin kahville kaikessa rauhassa muiden vielä nukkuessa. Merimaisemat auringon vasta noustessa oli kyllä upeat ja kävin niitä vielä kanneltakin ihailemassa.

Kokonaisuudessaan risteily oli tosi onnistunut ja seuraava laivareissu on jo suunnitteilla :D Ihanaa, että tuli lähdettyä!

Loppuun kuvia:

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Liian paksu perhoseksi

   Eilen postissa saapui odotettu paketti Finlandia-kirjasta. Olin tilannut viime viikon torstaina Sisko Istanmäen romaanin "Liian paksu perhoseksi"  Ehdin alkaa jo ihan malttamattomaksi sen suhteen, että milloin kirja oikein kolahtaa postiluukusta.. Ja eilenhän se sit saapui. Oon nähnyt aikaisemmin romaanin pohjalta tehdyn elokuvan, josta pidin kovasti, ja sen takia halusin lukea myös kirjan. Niinkuin yleensä, kirja oli jälleen filmatisointia parempi. (Vaikkakin elokuva on mielestäni edelleenkin hyvä! ) Niille joille teos on kokonaan vieras, niin kerron sen verran, että kirja kertoo Kaisusta joka päätyy kauppa-apulaiseksi Ruutinojan sekatavarakauppaan. Teos sijoittuu 60-luvun Suomeen ja tarjoaa mun mielestä tosi realistisenoloista kuvausta 60-luvusta jossain Suomen autioituvassa kylässä. Kirjan miljöö vetosi muhun senkin takia, että jotenkin Ruutinoja kuulosti samantapaiselta paikalta kun mun entinen kotiseutu. Anyways, kirja kuvaa lähinnä ihmisten arkista aherrusta ja keskinäisiä suhteita. Se kertoo myös rakkaustarinan: Vaikeuksineen kaikkineen.

Halusin jakaa muuten myös pari mun lemppari otetta kirjasta:

"Kaisu kahvittaa salin puolella niiden tuojat, kylän naiset. Hän pitää heidän harvasanaisesta olemuksestaan. Nämä naiset tietävät, mitä onni on. Että se on vain sitä, ettei ole suurempaa onnettomuutta. Tavallista tasaista menoa vain."

Sitten vielä toinen ote kirjasta, mun mielestä kauniisti kirjoitettu kohta:

"Siunaus sinussa on. Olet pitänyt minua sylissäsi ja se on ollut minulle siunaukseksi"

Ensimmäinen ote kirjasta vetosi muhun siksi, että etenkin nykyaikana onnea ja onnellisuutta pidetään jatkuvasti tavoiteltavana, mutta tavoittamattomissa olevana asiana, eikä aina osata nähdä sellaista arjen onnea "Tavallista tasaista menoa vain". Facebookissakin oli hyvä mietelause samaan aiheeseen liittyen: "Kuvittele, että menettäisit kaiken mitä sinulla nyt on, ja kuinka onnellinen olisit saadessasi kaiken takaisin". Niinpä.


O.M.A

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Lauantaina

Huomenta!
   Latasin bloggerin sovelluksen mun varakännykkään ja tällähän kirjoittaa tekstiä jo aikas mukavasti! (:
   Tänään on palmusunnuntaita edeltävä lauantai ja odottelen tässä säädyllistä aikaa soittaa velipojalle :D Oon herännyt itse jo kuudelta niin tuntuu siltä, että olisin ollut hereillä jo tosi pitkään. Oon luonnostani enemmän aamuvirkku, niin mua aina ihmetyttää että kuinka joku voi nukkua johkin iltapäivään.
   Me ei olla vietetty pääsiäistä mitenkään erityisemmin ennen tätä vuotta ja nyt kun vietetään niin sen viettäminen kallistuu enemmän ruokajuhlan puoleen (pashaa, mämmiä ja suklaata) kuten moni muukin kirkollinen juhlapyhä..  Rairuohoa ollaan laitettu kasvamaan, mutta virpomaan tuskin aiotaan. Lapsena pääsiäisiin kuului aina virpominen, mutta asutaan nyt muualla, enkä halua lähteä lapsien kanssa koputtelemaan ventovieraiden ihmisten oville..
  
   Niin muuten, viime postauksessa oli puhetta siitä, että kirjoittaisin pari sanaa hiusten hennavärjäyksestä. Hiusten hennavärjäykseen tarvitset hennajauhetta, purkin ja lusikan missä ja millä sekoitat värin, kuumaa vettä ja aikaa. Lisäksi saatat tarvita elmukelmua, sanomalehtiä, huonon pyyhkeen ja hanskat. 


   Olen itse värjännyt hiuksia vasta jonkinaikaa hennalla, joten en todellakaan ole mikään pro aiheesta kertomiseen. 


   Ennakkokäsitykseni hennalla värjäämisestä oli jotakuinkin se, että se on jotain hippien ja hiusväriallergisten puuhaa. Ennakkokäsitys oli (yllätys yllätys) väärä: hennaväri sopii kaikille jotka haluaa punaiset hiukset. 


   Olen itse värjännyt satva-hennalla, mitä saa ainakin meidän prismasta hintaan 4,95/pkt. Jostain muistan lukeneeni, että tää satva henna ei ole kovinkaan arvostettua, mutta en muista, että miksi näin on. Itse olen ollut tyytyväinen. 


   Yhdestä paketillisesta satva hennaa, riittää itselläni kahteen värjäyskertaan.
   Huomatkaa muuten, että tää postaus on siitä kuinka itse värjään hiukseni hennalla eikä, että kuinka hiukset värjätään oikeaoppisesti hennalla.:D

Ensiksi, vaikka edeltävänä päivänä: Pese hiukset äläkä sen jälkeen käytä niissä lakkaa/hoitoainetta jne. Hiusten tulee olla puhtaat ennen hennalla värjäämistä.

Sitten kiehauta vettä kattilassa. Sekoita kuumasta vedestä ja hennajauheesta koostumukseltaan jugurttimainen seos. Seos on väriltään tummanvihreää ja tuoksuu aika paljon heinälle. Joidenkin mielestä hennaväri haisee jotenkin epämiellyttävälle, mutta itselleni tulee vaan maaseutu ja lapsuus mieleen.

Levitä sanomalehtiä kylppärin lattialle, niin värjäyksen jäljet on tosi nopeaa siivota pois. Sen jälkeen pukeudu huonoimpiin vaatteisiisi joiden mahdollinen värjäytyminen ei haittaa ja laita hanskat käteen. Levitä hennaväri hiuksiisi, pyyhi värivalumat heti pois, kiedo kelmua ja pyyhe päähäsi. Anna värin vaikuttaa pari tuntia ja huuhtele pois. (:

   Omasta mielestäni on helpointa levittää hennaväri hiuksiin kun jakaa ensin hiukset osioihin ja aloittaa värjäyksen alimmista osioista edeten hiusten pääliosia kohti.

Laitan kuvia tähän värjäystarvikkeista,valmiista väritahnasta ja hiuksista "ennen jälkeen". Mulla ei oo aavistustakaan siitä, että mihin kohtaan tekstiä blogger noi kuvat sit sijoittaa.. :D

EDIT. Jatkan siis tän saman postauksen perään koko viikonlopun kulun ja vielä maanantaistanikin (;

Lauantaina mentiin dösällä kiertään kirpputoria ja löysinkin sieltä kaikenlaista mukavaa taas. Oikeasti en haluis olla tällainen heräteostosten tekijä, vaan haluaisin olla säntillinen kuluttaja joka ostaa vaan tarpeeseen. No, ainakin voin pyrkiä pikkuhiljaa ihanneminääni kohti.. (Joka on ekologinen ja eettinen kuluttaja sekä vieläpä kasvissyöjä :D) Loppuehtoo sit sen jälkeen kun tultiin kirpulta niin katseltiinkin elokuvia.

 Sunnuntaina käytiin  Mummolassa. Vierailu sinne oli (ainakin meidän puolesta :D) odotettu. Oli kiva nähdä isovanhempia taas pitkästä aikaa. Virpomassa meillä ei käynyt kukaan ja kuten aiemminkin jo kerroin, niin eipä meiltäkään käyty.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Palataan pian asiaan :>

O.M.A


perjantai 16. maaliskuuta 2018

kuulumisii


Meidän tietokone meni rikki vähän alle kuukausi sitten. Se on varmaan suurin syy blogin verkkaiseen päivittämiseen. Aiheita yllättäen jopa olisi, mutta tuntuu tylsältä vain kirjoittaa kun esimerkiksi kuvia en pysty lumia -puhelimeltani liittämään tekstiin ollenkaan. Luvassa kuitenkin (heti kun keksin kuinka liittää tekstiin kuvat..) postausta esimerkiksi hiusten hennaamisesta.


Tietokoneen hajoamista lukuunottamatta kuuluu ihan hyvää. Kaappien kevätsiivous on atm kovastikin käynnissä ja olenkin pistänyt tavaroita kiertoon oikein urakalla: Helpottaa huomattavasti siivoamista kun tavaraa on vähemmän. Kirjoitin muuten syksyllä postauksen siivouksen vähentämisestä ja edelleen oon tyytyväinen ratkaisuuni jatkaa lapsuudesta tuttua siivouspäivä perinnettä. Muistan kuinka joskus nuorena oli NIIN ärsyttävää herätä siihen, että joku imuroi yläkerrassa (Asuttiin siis parikerroksisessa talossa ja mun makuuhuone oli alhaalla).


Landelle mulla on ollut ikävä oikeastaan jatkuvasti muuton jälkeen. En tosiaan ookkaan enää mikään kaupunki-ihminen, vaan kaipaan omaa rauhaa ja tilaa. Lapsuudenkoti-taloa on myös välillä ikävä, se oli ihana talo ja tuntuu tosi omituiselta ajatella, että nyt siellä vaan asuu joku muu. Myös talon pihapiiri oli mielestäni tosi kiva. JOS voittaisin lotossa niin ostaisin sen talon heti takaisin. Omakotitalossa lapsuuden viettäneenä oikeasti kaipaan omaa taloa. Rivitalossa asuminen oli aikaisemmin ihan ok, koska meille on aina siunaantunut niin mukavia naapureita, mutta tähän kerrostalo asumiseen en vaan oo tottunut. Kaipaan oikeasti omaa pihaa, pihatöitä jne.


Pääsiäisen viettoa on suunniteltu ja odotettu meillä. Rairuohoa on kasvatettu monessa purkissa ja pääsiäisen ohjelmaa suunniteltu siskon kanssa. Kotiväen kanssa ainakin syödään porukalla ja leivotaan kakku, mutta siskon kanssa pitäisi mennä käymään jossain pääsiäisen kunniaksi. Ennen ei olla oikeastaan edes vietetty pääsiäistä sen kummemmin, mutta tänävuonna asiaan oli tehtävä muutos. Kaikki nää vuosittaiset toistuvat juhlapyhät rytmittää niin kivasti vuodenaikojen vaihtumista ja kiva luoda uusia perinteitä niiden ympärille.


sellaisia kuulumisia! Pahoittelen sataamiljoonaa kirjoitusvirhettä tässä tekstissä ja toivon, että keksin meille pian jostain tietokoneen..


o.m.a

maanantai 19. helmikuuta 2018

Pälkäneen rauniokirkolla

Heikunhei!

   Poikettiin siskon kanssa tänään töiden jälkeen Pälkäneen rauniokirkolla. Rauniokirkon oikea virallinen nimi on Pyhän Mikaelin kirkko, vaikka yleensä siitä puhutaankin (ainakin Pälkäneellä ja lähipitäjissä) vain rauniokirkkona. Olin vähän etuoikeutettu vierailijakin siinä mielessä, että sisko tietää matkailu-alan ammattilaisena paikasta hyvinkin paljon ja sain näin ollen yksityisen opastetun kierroksen rauniokirkkoon. 😉

Pyhän Mikaelin kirkon historiasta..

   Pyhän Mikaelin kirkko on rakennettu ja suunniteltu todennäköisesti vuosien 1495-1505 välissä. Suomi kuului tuohon aikaan osaksi Ruotsia, joka taas kuului lännen kirkkoon, jonka vuoksi rauniokirkkokin on aluperin ollut katolinen kirkko. Noin viisikymmentä vuotta kirkon rakentamisen jälkeen Suomi koki uskonpuhdistuksen, jonka seurauksena kirkko muuttui luterilaiseksi. Luterilaisuuden myötä kirkon sisäosia uusittiin. Kirkkoon rakennettiin esimerkiksi penkit sekä saarnastuoli, ja pyhimysten kuvat poistettiin. 

    Kirkko on rakennettu pehmeälle hiekkamaalle ja kirkko alkoi vajota 1700-luvun puolivälissä. Vajoamisen vuoksi kirkon perustukset pettivät ja kirkon seinät alkoivat halkeilla. Kirkko joutui huonoon kuntoon ja vuonna 1780todettiin, että kirkkoa on mahdoton korjata entisen veroiseksi. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa ja sen valmistuttua vuonna 1839 Pyhän Mikaelin kirkko hylättiin ja jätettiin rapistumaan.

    Vasta vuonna 1920 rauniokirkossa pidettiin uudestaan kirkollisia tilaisuuksia ja kirkkoa onkin sen jälkeen alettu kunnostaa ja pitämään kunnossa. Vuonna 2002 perustettiin Vanhankirkon Suojeluyhdistys, jonka päätavoitteena on estää kirkon rappeutuminen. Suojeluyhdistyksen toimintaa voi tukea liittymällä suojeluyhdistykseen ja ostamalla Rauniokirkon tuotteita (esim. suklaata), jota myydään ainakin taukopaikka Aapiskukossa. 

                              
Kirkkoalueen portti

                                               
Kirkon julkisivu ja sisäänkäynti

      
Tästä käydään sisään..

Oli hyvä, että oli henkilökohtainen museo-opas mukana, koska muuten olisi varmasti
jäänyt huomaamatta tämäkin yksityiskohta kirkon sisäänkäynnillä: koiran tassun
jälki tiilessä siis. 

Näkymä sisäänkäynniltä kirkon toiseen päähän. 
Kirkon seinät olivat ennen kalkittu valkoisiksi, ja voisin kuvitella,
että kirkossa on ollut ennen myös pieniruutuiset (ehkä jopa värilliset?) ikkunat.

Tässä kirkon sisäänkäynti sisältäpäin kuvattuna.

Kirkon penkkejä. Seinustalla oleva ovi johtaa asehuoneeseen, 
johon on siis ennen vanhaan jätetty aseet kirkkoon tullessa. 

Parvelle johtavat portaat. 

 Kirkon pihassa oli kirkon historiasta kertovat taulut. 
Lisäksi kirkon pihamaalta löytyy myös Daniel Medelplanin muistomerkki. 
Medelplan tunnetaan Suomalaisen aapisen tekijänä. Aapisen viimeisiltä sivuilta muuten löytyy kuva myös "aapiskukosta", joka esiintyi myös esimerkiksi Pälkäneen entisessä vaakunassa. 
(Entinen vaakuna poistui käytöstä kuntaliitosten myötä)



 Kirkon pihamaata

    Oli kyllä mukavaa vierailla rauniokirkolla. Mielenkiintoista pohtia, että kuinka paljon onkaan ihmisten elämä on ehtinyt muuttua niiden yli viidensadan vuoden aikana kun Rauniokirkko on ollut olemassa! Historiallisilla paikoilla vieraillessa pääsee jotenkin todella kosketuksiin historian ja entisajan ihmisten kanssa. Samalla paikalla kun tänään käveltiin siskon kanssa, on voinut silloin viitisensataa vuotta aikaisemmin kävellä kaksi muuta siskosta. Mitähän sen ajan ihmiset ovat miettineet tullessaan kirkkoon? Entäs mitä on tehty ennen kirkkoon lähtemistä ja mitkä askareet vielä odottavat kirkosta palatessa?

   Kiitos vielä tuhannesti Isosiskolleni mielenkiintoisesta museokierroksesta 💖




Lähteet:
Isosiskoni tiedot SEKÄ

-O.M.A