Typerä nainen, ei siivoaminen mitään auta

   Tänään tein aamusta mun offical christmas planin, eli kokosin kaikki mun joulusuunnitelmat yhteen sellaseks kokonaisuudeks joka sisältää esim. lahjalistan, ostoslistan, ja listan kaikesta muusta mitä pitää ennen joulua tehdä. Sitä mun suunnitelmaa kootessa mietin myös, että aionko tehdä tänävuonna jonkinlaista joulusiivousta. Edellisinä vuosinahan oon aloittanut joulusiivouksen jo viikko ennen joulua ja se viikko on aina mennytkin kloriittihuuruissa kaikenmaailman pintoja jynssäten (sis. lattialistat ja wc kaakeleiden välit) ja minkä takia? Että taas kohta on jossain nurkassa pölyä ja koirankarvoja. Eli täysin turhaan.

      

"On parempi, jos on vähän pölyä huonekaluilla, kunhan ei ole pölyä sielussa!”

   Sehän on fakta, että tässä maailmassa -tai etenkään omassa huushollissa, ei siivoaminen lopu ikinä kesken. Aina on jossain jotain siivottavaa. Sen takia päätinkin reilu viikko sitten lopettaa mokoman turhan hössöttämisen ja opetella sietämään epäjärjestystä. 

"Opi hutiloimaan joskus kun niin on tarvis! Tärkeintä kodissa ovat sen ihmiset.”

   Ja jo nyt musta tuntuu, että päätös vähentää siivoamista on ollut helposti yks vuoden parhasta päätöksistä. Vitsit kui paljon on jäänyt aikaa tehdä kaikkea muuta, kun ei kokoajan murehdi sitä, että ruokapöytä on pyyhkimättä tai wc-lavuaarissa hammastahnaa. Hiski Piskisenkin kanssa lenkkeily on paljon hauskempaa, kun ei piittaa sitä, että koiran tassuista tulee sisälle kuraa. Koska siellä on sitä jo. Mitä väliä siis?

   En mä siivousta ihan oikeasti kokonaan oo lopettanut, mutta palaan lapsuudesta opittuun siivouspäivään. Sen sijaan, että siivoilen joka päivä jonkinverran, siivoan vain kerran viikossa lauantaisin. Siis jos ei oo parempaa tekemistä 😉

-O.M.A

Kaikki tekstin kuvat pixabaysta ja kuvien alla olevat lainaukset Maiju Gebhardilta.