Eilen postissa saapui odotettu paketti Finlandia-kirjasta. Olin tilannut viime viikon torstaina Sisko Istanmäen romaanin "Liian paksu perhoseksi" Ehdin alkaa jo ihan malttamattomaksi sen suhteen, että milloin kirja oikein kolahtaa postiluukusta.. Ja eilenhän se sit saapui. Oon nähnyt aikaisemmin romaanin pohjalta tehdyn elokuvan, josta pidin kovasti, ja sen takia halusin lukea myös kirjan. Niinkuin yleensä, kirja oli jälleen filmatisointia parempi. (Vaikkakin elokuva on mielestäni edelleenkin hyvä! ) Niille joille teos on kokonaan vieras, niin kerron sen verran, että kirja kertoo Kaisusta joka päätyy kauppa-apulaiseksi Ruutinojan sekatavarakauppaan. Teos sijoittuu 60-luvun Suomeen ja tarjoaa mun mielestä tosi realistisenoloista kuvausta 60-luvusta jossain Suomen autioituvassa kylässä. Kirjan miljöö vetosi muhun senkin takia, että jotenkin Ruutinoja kuulosti samantapaiselta paikalta kun mun entinen kotiseutu. Anyways, kirja kuvaa lähinnä ihmisten arkista aherrusta ja keskinäisiä suhteita. Se kertoo myös rakkaustarinan: Vaikeuksineen kaikkineen.
Halusin jakaa muuten myös pari mun lemppari otetta kirjasta:
"Kaisu kahvittaa salin puolella niiden tuojat, kylän naiset. Hän pitää heidän harvasanaisesta olemuksestaan. Nämä naiset tietävät, mitä onni on. Että se on vain sitä, ettei ole suurempaa onnettomuutta. Tavallista tasaista menoa vain."
Sitten vielä toinen ote kirjasta, mun mielestä kauniisti kirjoitettu kohta:
"Siunaus sinussa on. Olet pitänyt minua sylissäsi ja se on ollut minulle siunaukseksi"
Ensimmäinen ote kirjasta vetosi muhun siksi, että etenkin nykyaikana onnea ja onnellisuutta pidetään jatkuvasti tavoiteltavana, mutta tavoittamattomissa olevana asiana, eikä aina osata nähdä sellaista arjen onnea "Tavallista tasaista menoa vain". Facebookissakin oli hyvä mietelause samaan aiheeseen liittyen: "Kuvittele, että menettäisit kaiken mitä sinulla nyt on, ja kuinka onnellinen olisit saadessasi kaiken takaisin". Niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti