tiistai 24. lokakuuta 2017

Epäonnistunut vegaani

   Oon joissain määrin vaikutteille altis ihminen. Parina viime vuonna on toi veganismi ollut pinnalla ja vegaaninen ruokavalio on noussut muoti-ilmiöksi. Ja onhan vegaaninen ruokavalio on eläin-, ja luontoystävällinen. Sitä noudattamalla voitaisiin pelastaa sekä eläimet, että maapallo ihmisineen, ainakin teoriassa. Tai vähintään hidastaa tuhoa? 
 
   Tietysti lähdin itsekin buumiin mukaan. Luin netistä tositosi paljon eläintuotannon epäkohdista ja mietin moraalista oikeuttani syödä lihaa, että onko minulla oikeastaan sellainen?


   Jossain vegaanisessa julkaisussa sanottiin, että kukaan, joka on oikeasti eläinrakas ihminen, ei voisi syödä lihaa. Mutta myönnettäköön, että vaikka pidän eläimistä, niin ei mulla sen takia ole koskaan ollut ongelmaa lihansyönnin suhteen. Voin ihan hyvin syödä lihaa, vaikka mulla onkin ollut monia rakkaita lemmikkieläimiä lapsuudesta asti. Toisaalta oon myös sitä mieltä, että meidän lihaa syövien on turha nillittää siitä, että kiinassa syödään koiria. Eihän se meidän kulttuuriin kuulu, mutta loppujen lopuksi "eläin kuin eläin".

   Kuitenkin yritin monenmonta kertaa ryhtyä vegeksi. Siis oikeasti jaksoin noudattaa tiukkaa vegaaniruokavaliota muutaman kuukauden parhaimmillani ja sen jälkeen aloin lipsua. Alkaen siitä, että söin kyläreissulla tarjottua mustikkapiirakkaa, päättyen siihen, että napostelin kebapia aamupalaksi. Röyh. Sit aina vähän aikaa söin lihaa, ja kohta aloitin vegaaniruokavalion uudestaan. Ja tää toistui useamman kerran varmaan vuoden päivät. Jostain syystä en vaan pystynyt olemaan pelkästään kasvisruualla, vaikkei siinä mitään moitittavaa ollutkaan. Ihan hyvää ruokaa, mutta kokoajan kaipasin lihaa.



   Vegaanisesta ruokavaliosta jäi monta hyvääkin asiaa mieleen mutta vegaaniuus ei siltikään vaan ollut ihan mun juttu, ja alla pikkulista sit niistä syistä, että miksi? no koska..

KYLÄILEMINEN  oli mun mielestä huomattavasti tylsempää kun noudatti vegaanista ruokavaliota. Missään ei uskaltanut mitään tarjoilua maistaa, ellei sitten kehdannut kysellä joka ruuasta erikseen, että onko siinä kananmunaa tai maitoa tai väriaineita tai hunajaa tai.. Ja se taas oli mun mielestä jotenkin tosi noloa olla tarkistelemassa jatkuvasti ruuan ainesosaluetteloa. Se ei olisi ollut noloa allergian tai jonkun "oikean" syyn vuoksi, mutta aatteeseen perustuvan ruokavalion takia sellainen tenttiminen tuntui vaan epäkohteliaalta. En oikeastaan tiedä edes miksi. Tuntui vaan siltä kuin olisi jotenkin hankala tyyppi jolle ei sit vaan kelpaa mikään :-D

MASUVAIVAT Mun vatsa on ollut tositosi pitkään aika ongelmallinen jo muutenkin, eikä vegaaninen ruokavalio missään nimessä auttanut asiaan. Perusvegaanisafka aiheutti ihan hirveää kipua ja turvotusta. Vegaaniseen fodmapiinkin tutustuin, mutta sen noudattaminen oli vaikeaa. Apua siitä kyllä oli, myönnettäköön.

HANKALUUS Vegaaninen ruokavalio ei varmasti ole hankala sitten, kun sen noudattamiseen tottuu ja oppii muistamaan ulkoa mitkä valmisruuat tai esim. kastikkeet sopivat vegaanille. Itselleni tuli muten ihan yllätyksenä se, että miten monessa valmisruuassa on kananmunaa tai maitojauhetta. Tuoteselosteiden lukeminen tarkasti oli tylsää ja vaati usein etukäteisselvittelyä jo ennen kauppareissua.

HB, KYNNET  Mulla on koko aikuis-iän matala hemoglobiini ja se oli entistä matalempi kun söin vegaanisesti. Rautaa saa tietysti purkista, mutta ainakin mulla se imeytyy huonosti. Lisäksi mun kynnetkin oli avan järkyttävän huonossa kunnossa vegaanikokeilujen aikana. Ne liuskottui ja oli ihan täynnä sellaisia valkoisia pilkkuja. Oon ihan satavarma, että kärsin jostain ravinto-ainepuutoksesta, vaikka mielestäni koostin ruokavalion ihan oikein.



Lopuksi

   Mun mielestä on oikeasti hienoa, että joku pystyy/jaksaa/viitsi noudataa vegaanista ruokavaliota😊
   Itse "ryhdyin vegaaniksi" todennäköisesti vaan sen takia, että oli muodissa ja koska on kiva niinsanotusti "olla jotain". Siit tietätteks kun voi kertoa että "on vegaani"? Ehkäpä juuri siksi, että kokeilin vegaanista ruokavaliota niin pinnallisista syistä, aiheutti sen, että koin ruokavalion noudattamisen niin vaikeaksi? Oikealle vegaanille vegaanius on varmaan senluokan sydämenasia, ettei pienet hankaluudet paljon hetkauta. Arvostan.


-O.M.A

pssssst. KAIKKI postauksen kuvat on sit pixabaysta ;)






2 kommenttia:

  1. Haha, tää oli jotenki tosi hauskaa luettavaa! Yleensä kuulee vaan niistä, jotka ryhtyy vegaaniksi ja sille tielle jää. :D Mulla on aika paljon allergioita, joten olen tottunu siihen vähän vaivaannuttavaan ja epämukavaan "mitä tää ruoka sisältää - eiku siis mitä ihan kaikkea tää sisältää" kyselyyn miltei aina, ku syön jossain muualla ku kotona. Niinpä siinä vaiheessa, ku aloin siirtyä yhä enemmän kasvispainotteiseen ruokavalioon, se ei tuottanu ongelmia. Sen sijaan mun vegaaniuden tiellä on (allergiarajoitteiden aiheuttaman yleisen työläyden lisäks) pari hyvin olennaista estettä: juustot ja pekoni. Aina, ku oon ollu riittävän pitkään syömättä niitä, alkaa himottaa niin paljon, etten enää kestä - ja jos niitä tarjotaan jossain, en vaan voi sanoa, etten halua, koska oikeasti mä haluan! Siinä kohtaa karisee kaikki tiedostavat ajatukset, ja mässytän menemään pohtimatta yhtään sikatehtailla kärsiviä nasuja, ennenaikaisesti lapsensa menettäneitä lehmiä saati ilmastonmuutosta. Se on ihan kamalaa. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! (: Samaistun niin tohon pekonin/juuston himoon.. Etenkään juustolle ei vaan ole minkäänlaista kunnollista vegaanista "korviketta".

    VastaaPoista